torstai 1. toukokuuta 2014

Päivä 11 ja 12: Kuala Lumpur, keskeneräinen kaupunki

Toissa yönä huonosti nukuttu yö on jo historiaa. Viime yönä saimme nukuttua paremmin ja kävimme syömässä aamiaisen tänään. Nousin kuitenkin vasemmalla jalalla ja sitä ei selkeästi helpottanut asia, että nakit olivat loppu.

Tulimme viimeisinä asiakkaina aamupalalle parikymmentä minuuttia vaille kymmenen, joten se on sinänsä ihan ymmärrettävää. Mutta jos aamupala on luvattu olevan kymmeneen asti, niin olettaisi siellä myös olevan ruokaa sen ajan. Tämä kovin mitätön episodi kuvastaa kuitenkin jo hieman tutummiksi tulleiden kulttuurien hienovaraisia eroja. Thaimaassa olimme tottuneet siihen, että ne nakit haetaan vaikka naapurin ravintolasta. Minun on hankala sulattaa sitä jos minulta viedään pois jotain mihin olen jo tottunut.






Malesia selkeästi yrittää tänä vuonna parantaa maan turistiystävällisyyttä, mutta matkaa heillä on selkeästi kuljettavanaan. Thaimaassa tosiaan palvelu pelasi niin hyvin, että tulen hyvin todennäköisesti muistamaan tietyt paikat lopun elämääni. En unohda sitä kuinka meille haettiin jääpalat jostain viereisestä ravintolasta tai keittiöstä. Vaikka täällä tarjoilu pelaakin, on se vähän sellaista puoliväkinäistä ja siitä paistaa jonkinlainen rahan tarve. Jos et ole tilaamassa mitään, et ole kiinnostava.

Samainen tunnelma varjostaa mielestäni koko pääkaupunkia, aina ollaan jotain myymässä, oli se sitten kahdeksan dollarin Rolex tai ravintola-annos. Kaikki yrittävät ovelta kalastaa asiakkaita sisään ja loppujen lopuksi se on todella uuvuttavaa ja rasittavaa. Tulee sellainen olo, että minä pärjään ilmankin tällaista. Voin mennä jonnekin toisaalle, jossa voin kävellä rauhassa ilman jatkuvaa ostopainetta.

Osta tai mä losautan...

Kadulta olisin voinut ostaa 256 gigatavun usb-muistikortin, jonka hinnaksi olisi tullut 20 ringittiä. Vaikka se olikin paketissa, totesin tarjouksen olevan aivan liian hyvä ollakseen totta. Kaikenlaista muistitikkua alkoi kyllä ilmestymään nenän eteen, mutta ei auttanut kuin levitellä käsiä ja jatkaa matkaa. Ei se haittaisi jos näitä olisi muutama siellä täällä, mutta kun niitä on joka kulmassa niin ettei viitsi edes pysähtyä katselemaan.




Kuala Lumpurin nähtävyyksiä


Kaupungin kuuluisin nähtävyys on luonnollisesti kaksi tornia. Mutta, koska olemme erilaisia nuoria, se ei meitä sen kummemmin sitten kiinnostanut. Sitten on joku näsinneulan tyyppinen ratkaisu, joka on kyllä Tampereen versiota hieman näyttävämpi. Käykää itse katsomassa jos sattuu kiinnostamaan.

Syy lukuisille tietyömaille, joita on ympäri kaupunkia, selvisi taksikuskilta. Kaupunkiin rakennetaan metroa, joka valmistuu vuonna 2017. Se tulee kulkemaan kaikkien nähtävyyksien varrelta ja tulee varmastikin olemaan kaupungin kätevin kulkuneuvo. Tällä hetkellä paras tapa liikkua satunnaisiin kohteisiin on käyttää taksia. Tulimme paikalle siis muutaman vuoden liian aikaisin.



Netistä bongasimme muutaman käymisen arvoisen kohteen. Hotellimme lähellä oli suuri lintupuisto, johon emme päässeet sateen vuoksi. Ukkosmyrskyt piiskasivat kaupunkia muutaman päivän ajan ja niiden takia meiltä jäi myös eräs kätketty nähtävyys kokematta. Nimittäin muutaman korttelin päässä olisi löytynyt helikopterin laskeutumistasanne KH Tower rakennuksen katolta. Sieltä olisi ollut upea seurata auringonlaskua, mutta emme halunneet haastaa luontoäidin mahtia.






Näköalojen katsominen jäi siis tekemättä, sillä toinen nähtävyys Look out point oli netistä löytyneiden tietojen mukaan suljettu. Näistä kertomuksistani ei välttämättä täysin välity oma ihmetykseni siitä tiedon vähyydestä, jota meille turisteille oli tarjolla. Nämä kaikki jouduin bongailemaan eri sivustoilta netistä tai sitten kysymällä taksikuskeilta. Ehkäpä kalliimmassa hotellissa olisi ollut toisin, ehkä olin Thaimaassa tottunut eri kriteereihin, en tiedä.

Malesialaisten järjestelyt tai niiden puute jaksoivat yllättää päivä toisensa jälkeen. Kaupungista jää kaikkiaan hyvin outo fiilis. Ympäri vuorokauden auki olevat isot katukeittiöt ovat outoja. Mitä nämä ihmiset oikein tekevät täällä elääkseen ja mihin aikaan? Ehkä minä en vain ymmärrä kaikkea, jätetään siihenkin pieni mahdollisuus.



Lisää ruokaa ja ostoskeskuksia


Kävimme tänään lävitse lisää ostoskeskuksia kun lähdimme etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Ruoka ei ollut varsinaisesti pahaa, mutta ei sitä halunnut syödä. Ei siis matkamme paras valinta aterioimiseen, mutta tulipahan sekin kokeiltua. Nuori poika sentään hymyili meille lähtiessämme ja toivotti tervetulleeksi uudestaan. Hymyjä täältä ei liiaksi ole saatavilla. Tai sitten olemme vaan eksyneet vääriin paikkoihin.

Täällä ruokaillessaan sitä unohtaa missä kaupungissa onkaan. Olen jo hieman pudonnut kyydistä siitä mitä kaikkea olemmekaan syöneet matkan varrella. Varsinkin täällä on tullut nautittua kaikkea sushista sämpylään. Lämpötilan ollessa edelleen siinä 35 asteen tuntumissa, välillä sitä on tuntunut siltä kuin olisi vain vaeltanut ruokailusta toiseen. Ehkäpä se on sitä ollutkin, eikä siinä sen kummempaa tarvitse varmaan ollakaan.




Kappas, kelloja.


Kaiken mässäilyn lomassa olemme miettineet aikataulujen sovittamista yhteen parisuhteessa. Onko se itsetarkoitus, että eletään saman kaavan mukaan aamusta iltaan? Aika tai pikemminkin kello itsessäänhän on ihmisten luoma sosiaalinen keksintö. Se nyt vaan on käytännöllistä kun kaikki ovat yhtä aikaa paikalla tekemässä, kokemassa ja jakamassa asioita.

Välillä sitä ihmislapsi kuitenkin tarvitsee omaa tilaa ja nämä hetket eivät valitettavasti tunnu juuri koskaan osuvan yhteen. Tähän liittynee pelkoja tulevaisuudesta, että onko meillä tarpeeksi yhteisiä asioita, jotta suhteessa olisi mitään tolkkua. Miksi ylipäätään ollaan parisuhteessa? Tähän kysymykseen olisi hyvä löytyä jonkinlainen vastaus, mutta tämäkin lienee niitä ikuisuusjuttuja.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että hellytimme kukkaromme nyörejä oikeastaan ensimmäisen kerran ja kävimme ostoksilla. Brands Outletistä löytyi ihan kivat kauluspaidat kaksi yhden hinnalla yhteensä 80 ringittiä ja parit vyöt kappalehintaan 40 ringittiä. Ei mitään älyttömän halpaa, mutta laadultaan tuntui olevan sellaista ettei tarvitse olla ihan heti vaihtamassa.


Diivan itsevarma tyylinäyte.




Oli hauska katsoa musliminaisten keltaisissa ja oransseissa huiveissaan vaateostoksilla. Moderni islam on ihan kelpo juttu, mutta sellainen kokovartalon peittävä musta kaapu kyllä pistää jotenkin silmään. Tapansa kullakin.

Paikallisten miesten nimiä on tullut jonkin verran vastaan kuten Charlie, Brian ja John. Liekö jotain merkitystä sillä, että Malesia on ollut vieraan vallan alaisena lukuisia kertoja, mukaan lukien Iso-Britannian.

Kauppakeskuksen liikkeet ovat tässä listattuna.





Huomenna ajattelimme tutustuvamme vaikka Indian Templeen tai Batu Caves:iin. Voi kuitenkin olla, että hieronta ja chillaus olisi paras vaihtoehto. Olen nimittäin tätä kirjoittaessa aivan ihmisraunio. En tiedä johtuuko se tuosta kaupunkikävelystä sandaaleissa vai muuten vain iän tuomasta rapistumisesta. Lennot pienissä sillipurkeissa istuen eivät ainakaan ole tehneet oloani helpommaksi.






Illalliseksi nautimme erittäin halpaa sushia. Ruokailu on täällä niin monimuotoista, että on jännä nähdä miltä tuntuu kun palaamme takaisin Suomeen. Katsotaan mitä tuleman pitää, nainen lähti lenkille yksikseen ja minä jäin kirjottelemaan, hyvä niin. Ei aina jaksa olla kuin paita ja perse.

Kirjoitushetkellä toivotan puolestani kaikille hyvää vappua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti