Päivä 9: Kulttuurista toiseen

Tänä aamuna pääsimme aamiaiselle asti. Se oli valikoimaltaan askeettinen: paistettu muna, nakit, paahtoleivät ja jotain ituja. Ne kuitenkin kelpasivat meille oikein hyvin. Kahvissa oli mielenkiintoinen makuvivahde, mutta se maistui hyvältä ja ajoi asiansa. Aamiainen ei turhaan ole päivän tärkein ateria.

Palasimme aamupalan jälkeen vielä hetkeksi lepäilemaan ja söpöilemään ennen kuin oli aika kömpiä pikku hiljaa ulos. Lämpötila oli tänään 33 asteen tietämillä ja satunnaista sadetta oli luvattu. Olo oli vielä hieman väsynyt matkustamisesta, mutta eiköhän se tästä vielä käyntiin lähde. Päätimme ottaa testiin heti ensimmäisen ravintolan naapurista lounaan merkeissä.

Ravintola oli sekoitus kiinalaista ja jotain tuntematonta. Ruokalistalla oli mm. hieman uhanalaista hainevää. Sain rakkaaltani kuulla että ne revitään kuulemma pois eläviltä fisuilta, jotka jätetään veteen kuolemaan kun ne ei pärjää ilman evää. Jätimme evät tilaamatta ja päädyimme ottamaan pihvit.

Henkilökuntaa oli asiakkaisiin nähden hieman ylimitoitetusti. Nopealla laskutoimituksella varmaan yli 10 henkeä. Kesken ruokailun tapahtui jotain hyvin erikoista kun huomasimme henkilökunnan kokoontuvan hermostuneen oloisesti ravintolan tiskin edustalle. Luvassa oli julkinen ripitys englanniksi jostain ravintolan käytännöistä ja sitä kesti aivan ylimitoitetun kauan. Tämä oli kouluesimerkki huonosta johtamisesta ja täysi katastrofi asiakaspalvelun näkökulmasta.

Hyvään johtamistapaan kuuluu kehujen antaminen ryhmän edessä ja negatiivisen palautteen antaminen henkilökohtaisesti. Julkinen krusifiksille nostaminen ravintolan keskellä koko henkilökunnan sekä asiakkaiden läsnä ollessa menee jo täysin priceless-kategoriaan. Nyt tiedän ainakin, että ravintolassa on huono johto ja mahdollisesti laiskoja työntekijöitä. Muutenkin paikasta muodostui sellainen flegmaattinen kuva, jossa kukaan ei oikein tuntunut tietävän mitä tehdä. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää. Mietin vain, että omalla kohdallani ruokailuun kuuluu se koko elämys. Kadulta ovelle, ovelta pöytään, pöydästä lautaselle ja lautaselta suuhun on matkaa paljon enemmän kuin suusta mahalaukkuun.

Berjaya Times Square, ostoskeskushelvetti

Ja minä raukka kun luulin, että se Terminal 21 Bangkokissa oli iso ostari. Tämä oli siihen nähden vieläkin isompi ja itse asiassa paikalliseen kulttuuriin kuuluvasti myös paljon sekavampi. Kaupoilla ei ollut mitään selkeää struktuuria missä ne sijaitsivat vaan niitä oli ripoteltu vähän sinne tänne fiiliksen mukaan. En erityisesti nauti kaupoissa pyörimisestä, joten tyydyimme vain etsimään sopivaa kahvilaa.

Jokainen kerros sisältää monta liikettä.

Mainitsinko jo kellot? Näitä kelloja on täällä ihan joka nurkalla. Eri kokoisia, värisiä ja näköisiä. Täällä ei muuten ole julkisia kelloja juuri nimeksikään. Syykin on helppo ymmärtää.

Starbuckseja on täällä joka kulmassa. Ja ne tuntuvat olevan kovin suosittuja. Ei niissä varsinaisesti olekaan mitään muuta vikaa kuin globalisaation tukemisen nihkeys. Kahvi ja tortut niissä maistuvat kieltämättä hyviltä. Kahvila oli niin täynnä, että jatkoimme eteenpäin. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman kiukku nostaa päätään. Taas vähän murua rinnan alle niin tilanne alkoi hellittää.

Kuala Lumpur ja yöllinen elämä

Oli jo hengelliseen toipumiseen ja otinkin taksin, jolla suuntasin tuntemattomalle alueelle mukanani vain osoite. Käyttäisin mieluummin julkisia, mutta mainitsinko jo kuinka sekavia ne tuntuvat olevan? Tänne osoitteeseen kuulemma pääsee kulkemalla ensin Monoraililla lähelle KL Sentralia eli juna-asemaa, josta sitten junalla pääsee lähelle tätä paikkaa. Tai vaihtoehtoisesti voi ottaa taksin, jolla pääsee suoraan ovelle. Julkisilla matkustamiseen menisi silti ilmeisesti huomattavasti vähemmän rahaa. Matkat ovat luokkaa 1-2 ringittiä per suunta. Pitää varmaan tuokin tarkistaa. Tai ei minua edes kiinnosta, pitäkööt sekavat kulkuvälineensä.

Tein jälleen saman virheen, että suostuin sopimaan matkan hinnan etukäteen. Se oli 30 ringittiä ja olisi varmaan tullut taas halvemmaksi vaatia mittarin käyttöä. Tosin osa takseista on täällä eri hintaisia, ilmeisesti johtuen niiden koosta, että eipä niistäkään ota selvää. Kuski oli kuitenkin ihan mukava ja jutustelimme niitä näitä. Hän kyseli minulta, että haluanko varmasti mennä tähän osoitteeseen. Päiväsaikaan siellä on kuulemma ihan turvallista, mutta tähän aikaan illasta siellä ei kannattaisi ensikertalaisen olla. Siellä olisi kuulemma huumeiden käyttäjiä ja muuta kivaa. Hieman jännitti, mutta tiesin, että kunhan löydän perille niin siellä on henkilöitä kenen kanssa pääsen sieltä turvallisesti myös pois.

Kaikki meni tietysti ihan hyvin ja oli aika siirtyä iltaruokailun pariin. Löysimme pääteiden varrelta yhden mielenkiintoisen paikan, jossa hinnat ja ruokavalio tuntuivat olevan kohdallaan. Siellä tarjoiltiin jonkinlaista lähi-idän ruokaa, naiseni veikkaisi sitä libanonilaiseksi. Enpä ole pitkään aikaan maistanut niin maukasta lihaa. Palvelu oli yleistä tasoa, eli ei liikaa hymyjä eikä pelkoa ylisuorittamista, mutta asiat saatiin hoidettua mallikkaasti.

Kuala Lumpur on kaiken kaikkiaan outo paikka. Ruokailu onnistuu täällä yömyöhään. Domino's Pizza ja muut länsimaiset merkit ovat täällä. Ovessa lukee, että tilaukset onnistuvat jo 10.30 aamulla. Katukeittiöt ovat sellaisia isoja ruokaloita, joissa kaikissa tunnutaan tarjoilevan sitä perusmättöä. Mitä ikinä se sitten onkaan. Asenteeni taitaa olla hieman negatiivinen, mutta on vaikea nähdä tässä sekamelskassa jotain erityisen hyvää. Kaikki tuntuu pysyvän kasassa, mutta eivät täysin pysty piilottamaan maailman raadollisuutta alleen.

Eiköhän täältä jotain hyvääkin vielä löydy. Jatketaan tästä.