Riitely on parisuhteen suola. Meistä molemmat ovat selkeästi kiihdytysautoja, jotka kiihtyvät nollasta sataan parissa sekunnissa. Itselläni ainakin on ominaisuus, jossa painetaan talla pohjaan ja savun hälvettyä tarkistetaan vauriot. Istahdan Skytrain-aseman lattialle hiljaiseen nurkkaan syömään katukeittiöstä napattua aamupalaa. Syön sormin kanavarrasta ja "sticky"-riisiä, jonka huuhtelen alas mango-juomalla. Mietin, että näinkö sen piti taas mennä.
Jotain on kuitenkin erilaista ja se on luottamus tulevaisuuteen. Vaikka suuttuminen saa minut siihen pisteeseen, jossa olen jo pakkaamassa kamoja ja eroamassa, jokin saa minut uskomaan kaiken päättyvän kuitenkin hyvin. Käyn rauhoittumassa hieman ja palaan kukkien kera hotellihuoneeseen. Rauha on jälleen maassa ja olemme kokemuksen viisaampia.
Thaimaalaisilla on vahva buddhalais-meisinki ja täällä on semmoisia kivoja alttareita joka puolella. Niissä on sitten jonkinlaisia uhrilahjoja, tuoreita hedelmiä ja juomaa jumalille, jotta ne pysyisivät leppoisina. Kyllähän se hieman ihmetyttää, mutta on sitä paljon pahempaakin nähty. Joku joskus mainitsi, että inkat (vai oliko ne mayat, ei niin väliä) olisivat teurastaneet jossain yksissä uhrajaisbileissään tuhansia ihmisiä. Saatte googlata ihan itse aiheesta.
Kävimme yhdessä pelaamassa muutaman erän biljardia, tällä kertaa Players Bar -nimisellä salilla. Täälläkin oli samanlainen meininki, jossa vähäpukeiset thai-tytöt tekivät pakan puolestamme. Pelasimme hieman kököllä pöydällä, eikä paikka muutenkaan ollut ihan minun mieleeni. Jäi sellainen hieman puolittainen ja töhryinen vaikutelma.
Matkustimme BTS:llä hieman pidemmälle seikkailemaan ja nälkä alkoi hiipiä. Kävelimme ympäriinsä ja lopulta päädyimme intialaiseen ravintolaan. Hetken hieman arvelutti, kun olimme ainoat syöjät koko paikassa koko aikana, mutta ruoan taso yllätti positiivisesti. Hauskana sivuhuomiona kerrottakoon, että kun olimme syöneet pääruoan niin meiltä tietysti kysyttiin saisiko vielä olla jotakin. Päädyin tilaamaan enemmän ruokaa kuin mitä söimme pääruoaksi. Kun lopulta kaikki oli syöty, saimme hyvät naurut aikaiseksi samaisesta kysymyksestä, johon tällä kertaa vastasimme kieltävästi.
Matkamme saa tässä vaiheessa yllättävän käänteen. Varasimme lennot ja hotellin Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Vietämme siellä kuusi yötä ja lähdemme ylihuomenna. Kirjoitushetkellä kello on yksi yöllä seuraavaa päivää ja aamulla siis kirjautuminen pois hotellista. Tästä lisää sitten seuraavassa tarinassa. Sopu sijaa antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti