tiistai 22. huhtikuuta 2014

Päivä 5: Väsymystä ilmassa

Hieman on väsy aamulla ja silmät kipeänä. Pitäisi todella päästä eroon tuosta ruudun tuijottamisesta iltaisin, mutta halusin kirjoitella ylös ajatuksiani ja se tuntui olevan ainoa sopiva hetki. Nykäisimme itsemme ylös hyvissä ajoin ja siirryimme aamupalalle.

Ulkona on edelleen kuuma, asteita 35 celsiusta ja ilmankosteus 46 prosenttia. Mietin, että tästä kuumuudesta huolimatta tämä elämäntapa sopisi minulle ihan kivasti. Ainakin joksikin aikaa. Mietin, että millaistakohan täällä olisi tehdä töitä. Tietysti olisin jossain ilmastoidussa toimistossa, mikä on jo paremmin kuin mitä olen tähän mennessä Suomessa kesäisin tottunut.





Söimme hotellin aamupalan lisäksi Mr. Beanin kahvilassa. Rasvainen omeletti ja brewed coffee maistuivat oikein hyvältä. Ajattelimme lähteä seuraavaksi Malesiaan. Tämä Thaimaassa oleminen on minulle vähän kuin seurustelu naisen kanssa, jolla on jo lapsi edellisestä parisuhteesta. Kyllähän se menee, mutta silti sitä ei vain koe omakseen. Naiseni kun on ollut täällä jo kolme kuukautta ja viettänyt aikaa Bangkokissa. Visiitti Malesiassa olisi jotain mikä on meille molemmille uutta.





Päivän saldoksi tuli tänään tutustuminen ostoskeskukseen ja riita ruokailutottumuksista. Minulla on hampaankolossa asioita menneisyydestä kun minut on pakotettu syömään jotain tiettyä ruokaa, kuten hernekeittoa. En tiedä mikä minua aiheessa riivasi, mutta saimme siitä naiseni kanssa mehevän riidan väännettyä, jonka selvittelyyn meni pari päivää. Elämä on hieno paikka. Miksen voisi osata keskittyä niihin ratkaisuihin ja hyviin asioihin?







Jotain voisi varmaan sanoa ostoskeskuksista. Kuvissa näkyvä Terminal 21 niminen ostarihelvetti oli massiivinen. Minä en ole oikein koskaan ollut innoissani kulutusyhteiskunnasta, vaikka mäkkärissä välillä syönkin. Enkä halua kantaa mitään rihkamaa mukanani takaisin Suomeen. Moni asia voi näyttää oikein hauskalta ja viehättävältä hyllyssä ja liikkeessä, mutta osoittautuu omassa olohuoneessa naurettavaksi tai rumaksi.




Mitä tulee hengelliseen toipumiseen, olen kerinnyt täällä jo kolmesti keskittymään aiheeseen. Oikein mielenkiintoista ja vapauttavaa. Tästä aiheesta minut paremmin tuntevat saavat varmasti enemmän irti. Alkujännityksen jälkeen ihmiset ovat tulleet jo tutuiksi. On jotenkin sääli, että juuri silloin onkin jo melkein lähdön aika. Ehkäpä tulen tänne uudestaan, joskus kun on vähemmän kuuma.

Juuri tämän kuumuuden takia ei ole hirveästi yhdessä päivässä pystynyt suorittamaan. Mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Lomallehan tänne on tultu. Kuitenkin ajatus jostain basaarien kiertämisestä tuntuu todella vastenmieliseltä. Täällä on kuulemani mukaan massiivinen kymmenen korttelin kauppakatu, joka kieltämättä tuliaisten takia houkuttaisi. Mutta katsotaan sitä uudelleen sitten loppumatkasta.

Turistipiraattirihkamallakin on kuulemma useita eri tasoja. Jos ostat alle 100 bahtin t-paidan, voit olla varma ettei se kestä todellakaan kauan. Jos taas hankit 200 bahtin paidan, siinä voi kuvio säilytä jo yli kolme kuukautta hyvin. Muutenkin tämä kertakäyttöhelvetti pistää ajattelemaan. En minä näitä ihmisiä syytä, mutta on hassua ottaa se muovipussi joka kerta ostoksesta. Pulloissa on muovipäällysteitä ja paristojakaan eivät täällä ilmeisesti lajittele mihinkään.







Ehkä jos jotain voisi todeta tästä päivästä näin jälkikäteen, niin se olisi jonkinlainen väsymys. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti